Pikavippi –kirous vai pelastus

Pikavippi, pikalaina, tekstivippi, SMS-laina jne. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pikalainat lanseerattiin maailmalla jo lähes 50 vuotta sitten. Pienen lainan tarkoitus oli paikata hetkittäistä rahan tarvetta. Nykyisin –mikäli tiedotusvälineisiin on uskomista- pikalainalla paikataan edellisellä viikolla otetun pikavipin synnyttämää rahoitusvajetta. Ei kahta ilman kolmatta, sanoo vanha sanonta, ja näin kierre on valmis.

Totuushan on, että negatiivisyys myy. En usko, että päivälehti lisää myyntiään, mikäli otsikko on ”pikavippi mahdollisti käytetyn pesukoneen hankinnan ennen palkkapäivää” edellisestä on jopa seiskan mahdoton repiä dramatiikkaa. Vastaavasti ”19 vuotias menetti luottotietonsa otettuaan 23 pikavippiä peliriippuvuutensa tyydyttämiseen”-tyylinen otsikko varmasti kiinnostaa tirkistelyn haluista lukijaa. Mutta kumpi edellisessä on syyllinen, pikalaina-yhtiö, vai raha-automaattiyhdistys, joka peliriippuvuutta estääkseen on sijoittanut peliautomaatteja joka nurkkaan ja notkoon. Edellisen logiikan mukaan ylivelkaantuminen olisi estettävissä sillä, että pikalainoja saisi entistä helpommin.

On luonnollisesti totta, että pikalainan hakeminen on kohtuullisen helppoa. Vielä muutama vuosi sitten ihmisten oli suunniteltava tulevaisuutensa huvittelut ja matkustelut perustuen ansioihinsa. Nykyisin suunnittelu pahimmillaan perustuu siihen, että onko tullut uusia yrityksiä, joista vielä saa lainaa.

Kun kuluttajalla on 30 pikavippiä, niin kumman on syy, yritysten, jotka lainat antoi, vai kuluttajan, joka ne otti. Mikäli keskustelupalstoihin ja välillä jopa mediaan on uskomista, niin syyllinen on yritys joka rahan antoi. Yhteiskunta on lähes kaikessa pyrkinyt suojelemaan jäseniään. Nyt näyttää voimakkaasti siltä, että myös pikalainan uhreja lähdetään suojelemaan. Pikalainayrittäjä on vihollinen, jota vastaan pitää taistella. Uskon, että useat pikalainoilla velkaantuneet ovat kuitenkin jo velkaantuneet luottokorteillaan, eli pikalainoja otetaan, jotta luottokorttivelat eivät päädy julkiseen rekisteriin, joka vastaavasti johtaa siihen, että hetki sitten otettu pankin kulutusluotto irtisanotaan. Nykyisin on lähes mahdotonta käyttää hyväksi esimerkiksi huonekalukaupan koroton 3 kuukauden maksuehto ilman, että kylkiäisenä tulee luottokortti. Kyllä se kortti vingutetaan tappiin, ennen kun lähdetään pikavippi-kierteeseen (jolla sen kortin lyhennyksetkin aluksi hoidetaan).

Taistelun tuoksinnassa valitettavasti unohdetaan, että pikalainoille on myös oikeaakin kysyntää. Sen sijaan, että koko alaa lähdetään tappamaan, tulisi alalle saada selkeä lainsäädäntö. Alan mainetta ovat omiaan mustaamaan holtittomien käyttäjien lisäksi yritykset, joiden moraalikäsitys ei ole sivistysvaltiosta. Toivon, että mahdollista uutta lakia suunniteltaessa mietittäisiin kokonaisuutta, eikä vain lieveilmiöitä. Toimiessaan vastuuntuntoinen ja normaalilla ajatustajulla varustettu kuluttaja voi vaivattomasti paikata arkielämän hetkelliset rahareiät