Luottotietojen menetys, miten ja kenen syy

Tämä aihe koskettaa valitettavan montaa, mutta iso osa tekee sen nähtävästi vapaaehtoisesti. Lainan ottaminen on kohtuullisen helppoa. Tekstari sisään ja radalle. 14 päivää myöhemmin, lisää ja isompaa jotta saadaan vanha maksettua ja jää vähän ”säästöönkin”. Tyypillinen kuvio, joka ei varmasti tule kellekään yllätyksenä –vai voiko joku rehellisesti sanoa, että lainojen takaisinmaksu velvollisuus oli yllätys.
Luottotietojen menetys on paska juttu. Kyllä jokainen sen tietää, mitä se tarkoittaa, mutta silti siihen ajaudutaan aivan liian helposti. Useamman vuoden ajan turhan moni ovi sulkeutuu, moni työpaikka jää saamatta, moni hankinta jää tekemättä. Kun luottotiedot ovat menneet, on helppo haistattaa paskat kaikelle ja syyttää yhteiskuntaa.
Ajan ylinopeutta, saan sakot. Ajan uudelleen, saan toiset sakot, Taas kiihdytän ja nyt lähtee kortti. Onko vika minun vai auton.
Hakkaan päätä seinään, sattuu. Hakkaan uudelleen, sattuu lisää. Otan vauhtia ja hakkaan kunnolla, menee taju. Kumman on syy, minun vai seinän.
Luottotietojen menettäminen on kuitenkin pitkä prosessi. Ensin karhuaa vippiyhtiö, sitten karhuaa perintäyhtiö, sitten ilmoittelee mahdollisesti Suomen Asiakastieto ja tuomioistuinkin varoittaa ennen tuomiota. Yksikään edellisistä tahoista ei toivo sinun menettävän luottotietojasi. Jokainen heistä haluaa tarjota mahdollisuutta, jotta suorittaisit maksusi vapaaehtoisesti, pienissä paloissa. Miten tilanteeseen sitten reagoi velallinen? Jättää laskut avaamatta, sillä totuushan on, että mitä et tiedä ei satuta! Kuin V….n tyhmä voi ihminen olla? Sama kuin pään seinään hakkaaja kokeilisi, että sattuukohan se edelleen, jos sen tekee silmät kiinni. Kaiken edellisen jälkeen mennään keskustelupalstoille mankumaan, että ”onko paikkoja jotka antaa rahaa luottotiedottomalle” Siihen joku sitten vastaa, että hae täältä ja täältä, jonka jälkeen päästään valittamaan, että ”ei ne anna, pelkkä tekstarikusetus” No hei, ylläri. Ei kai kukaan anna luottotiedottomalle.
Kaikesta tästä johtuen sosiaalitantat ja muut irtopisteillä ratsastajat ovat keksineet ruveta vaatimaan pikavippien kieltämistä. Kielletään samalla autot, ettei voi ajaa ylinopeutta ja seinät, ettei niihin voi hakata päätään.
Jotta ei tule kellekään yllärinä, niin luottotiedot menee suunnilleen näin:

Laina, maksuaikaa 14 vrk, aikaa kulunut yhteensä 14 vrk
Muistutus, aikaa kulunut keskimäärin 30 vrk
1.perintäkirje, aikaa kulunut keskimäärin 45 vrk
Lisää perintää yhteydenottoja, aikaa kulunut yhteensä 60 vrk lainan eräpäivästä

Tässä vaiheessa luotonantaja voi ilmoittaa maksuhäiriömerkinnän raportoinnista ja sinulla on 21 vuorokautta aikaa reagoida. Perinnän lisäkulut ovat jo lähes lainan suuruiset.
Mikäli 21 vuorokauteen et reagoi, on sinulla maksuhäiriömerkintä. Tämän merkinnän jälkeen puhelinoperaattorisi, nettioperaattorisi, luottokorttiyhtiösi, pankkisi ja ehkä jopa läheisesti yllättäen lähestyvät sinua, ei siksi, että haluaisivat tarjota sinulle pullakahvit, vaan siksi, että haluavat omansa pois.
Tuosta merkinnästä pääset vielä eroon sillä, että maksat laskusi.

Samalla kun perintätoimisto on lähettänyt sinulle kirjeitä ja soitellut, niin oikeudellinen prosessi on jo käynnistetty. Keskimäärin 180 vuorokauden kuluttua lainan erääntymisestä käräjäoikeus lähettää sinulle postia, jota ei luonnollisesti kannata avata, sillä sehän voi olla jotakin pelottavaa. Silloinkin olisit vielä voinut hoitaa asiasi, mutta kun pelotti. Tuosta kirjeestä ei sitten mene kuin hetki kun luottoyhtiöllä on yksipuolinen päätös ja sinä olet seuraavat vuodet yhteiskunnan hylkiö, kaiken ulkopuolella. Silti, sinulla on ollut noin 180 vuorokautta hoitaa asiasi. Valitettavan moni hoitaa sen ottamalla lisää pikavippejä. Onhan se tietysti ”mukava kosto vippiyhtiöille” jos kerran menee tiedot, niin otetaan lainaa kaikilta. Muista kuitenkin, että 1.000€ maksaminen ulosotossa on huomattavasti helpompaa kuin 15.000€. Nuo perintäyhtiön pirulaiset kun pitävät huolen siitä, että sinä kylä maksat kaiken takaisin.